Haku blogikirjoituksista termillä
"vhs":

tiistai, 22. lokakuuta 2013

Tämä kuvapainotteinen tarina kertoo erään custom-kotelointivirityksen tarinan. Tarinan loppu ei välttämättä ole tässä tapauksessa se onnellisin, mutta niinkuin niin monessa muussakin asiassa ei se lopputulos ole tärkein vaan se matka jonka tekee sinne päästäkseen :)

Itse innoistuin ajatuksesta rakentaa retropelikoneen kotelo perinteisiin isoihin VHS-koteloihin. Tällä tavoin superhalvalla tehdyn paketin saisi vaikka kirja/videohyllyyn piiloon ja siihen saisi tyylikkäät kansipaperit tulostettua ja pujoteltua suoraan koteloiden muovitaskuihin. Suunnittelin vielä kotelon niin, että leikkaan ja liimaan kolmen kotelon kannet yhteen ja näin saan koteloon koneen lisäksi ohjaimet ja bluetooth-näppäimistön.


Ensin kävin videodivarista hakemassa kolme samanväristä isoa VHS-elokuvaa, nämä tuhoamista anovat kasetit maksoivat 1e/kpl. Mittasin kansien reunoista sopivan verran (alimpaan koteloon 5mm muita pienempi reikä, selitys myöhemmin tekstissä) ja sitten leikkeilin mattoveitsellä ja saksilla, huomaa että vain keskimmäisestä kannesta otettiin tietysti molemmat reunat pois ;)

Seuraavaksi suunnittelin laitteiston osille paikat, alimmaisen kotelon sisään piti saada mahtumaan RaspberryPi, usb-hubi sekä rca-liittimet (halusin koneesta pelikoneen mökille, matkatelkkariin yms, joten HDMI-oli pois laskuista tällä kertaa), jotta koteloni saisi analogisesti kytkettyä ilman kansien avaamista (tässä vaiheessa onnellisen lopun mahdollisuus jäi pois laskuista, mutta siitä lisää artikkelin lopussa). Ostin Bebekistä 3kpl RCA liittimen, pätkän stereopiuhaa sekä 3,5mm urosliittimen (hintaa näille tuli yhteensä 3e).


RCA-liittimelle piti mittailla paikka kotelon kylkeen siten, että kaikki piuhat mahtuisivat kääntymään ongelmitta. VHS-koteloon sai reiät porattua melko helposti, muovin kanssa on mukava askarrella ainakin niin kauan kun se halkeaa (onneksi ei isoja halkeamia tullut).

Kun koteloiden rakenteet oli kunnossa oli aika ottaa liima käteen ja yhdistää kannet yhdeksi upeaksi paketiksi.


Siitä vaan osat paikoilleen ja kansista alussa irtileikatuista palasista sai liiman kera hyvin rakenneltua korokkeita ja pidikkeitä osille. Kun kone on alimmassa lokerossa, päätin jo alkuvaiheessa leikata alimmaisen kotelon reiän 5mm joka reunasta pienemmäksi, jolloin sain käytettyä toisesta kotelosta leikattua palasta välikantena konetilan ja varastotilan välillä. Kun välikansi oli paikoillaan sai kahden kotelon kokoiseen varastoon 2kpl SNES-ohjaimia, BlueTooth-näppäimistön, verkkovirtamuuntajan ja rca-piuhan huolellisesti pakattuna mahtumaan.

Tein testejä rca-piuhalla ainoastaan puhelimeni kanssa, eli kytkin 3,5mm plugin Nokialaiseen ja soitin musiikkia ja totesin että omat lukiopohjalta tehdyt juotokset olivat toimivia. Myöhemmin selvisi että tämä ei ollut tarpeeksi pätevä testaustapa, mutta ennen kuin päästään loppuratkaisuun täytyy koteloon vielä saada tyylikkäät kannet.


Ensin suunniteltiin ja toteutettiin kannen keskeiset grafiikat 3d-/kuvankäsittelyohjelmistoilla, tämän jälkeen googletettiin hyviä pelikuvia (nämähän olisi tosi-retro-mies kaapannut itse pelitilanteista, mutta enpä saanut aikaiseksi opetella tätä (ehkä opettelen ja kirjoitan siitä myöhemmin blogin)). Sen jälkeen vetävä takakansiteksti ja logot yms. Mitat on tietysti tärkeä saada oikein, joten huolellisuutta siinä. Sitten tulostin laulamaan ja kannet koteloon.

Lopputuloksena tyylikäs ja toimiva paketti. Niin, toimiva pakettina, mutta pelikoneena ei niinkään. Kolvaamani RCA-potikka nimittäin toimi hyvin puhelimessa, jossa on ilmeisesti parempi signaalien esivahvistus kuin Raspberryssä, sillä en koskaan saanut RCA-liittimistä kuvaa kuulumaan tai ääntä näkymään (en omista sähkömittauslaitteita, mutta tämänlaisen diagnoosin tein päättelemällä). Tämän johdosta aina pelatessa koneen piti olla auki ja pienen pelihetken jälkeen koko sisältö oli usein sekaisin lattialla/pöydällä ja piuhat solmussa. Pian totesin että toimivinta tässä paketissa oli se, että pelaamisen jälkeen sai pakattua kaikki osat yksiin kansiin ja piilotettua näkyvistä.

Silti, kuten alussa jo totesin oli kotelon rakentaminen hauskaa puuhaa ja suosittelen sitä kaikille kenellä ei ole Raspberrylleen mitään koteloa. Kehittäkää erilaisista purkeista/koteloista omannäköisenne paketti ja postatkaa vaikka kuva Arcade Overdriven Facebook-seinälle. Mutta jos aiotte RCA-liittimiä koteloihinne kiinnittää niin varmistakaa ensin jokin keino vahvistaa Raspberryn lähettämiä signaaleja :)

Kirjoittanut: klo    0 kommenttia

tiistai, 20. elokuuta 2013

Päästäksesi alkuun sinun on hankittava itsellesi Raspberry Pi, pieni, kevyt, edullinen ja tehokas pikku tietokone. Tällä hetkellä Pi:stä on julkaistu kaksi versiota A ja B, joista B:n voi liittää verkkoon ja se on siksi meidän valintamme. B-mallissa on myös tuplasti enemmän muistia (512mb).

Pi toimitetaan ilman mitään lisälaitetta, joten sinun pitää hankkia siihen myös virtalähde, mutta älä hätäänny, virtalähteenä käytetään micro-USB liittimellä varustettua puhelimen laturia. Kovalevynä käytetään tavallista digikameroista tuttua SD-korttia (suositus vähintään 8gb), johon asennetaan Pi:lle sopiva linux-käyttöjärjestelmä. Virtajohdon ja SD-kovalevyn lisäksi on tarpeen myös USB-liittimellä kytkettävät näppäimistö ja hiiri (voivat olla myös langattomia) sekä halutessasi USB-peliohjain, sillä Arcade-pelejä ei ole suunniteltu pelattavaksi näppäimistöllä ja hiirellä.


Micro-USB laturi ja vähintään 8 gigainen SD-kortti ovat pakollisia hankintoja, mutta itse olen tykästynyt myös tällaiseen Bluetooth-mininäppäimistöön, joka toimii kätevästi kuin kaukosäädin ja on helppo jemmata vaikka laatikkoon. Samoin hyödyksi on USB-hubi, joka on käytännössä USB-jatkojohto ja lisää käytettävissä olevien USB-liittimien määrän kahdesta vaikka viiteen. USB-hubi on hyvä olla varustettu omalla virtalähteellä, tällöin lisälaitteet eivät ime RasPin jo valmiiksi vähäisiä virtoja, heikentäen näin sen toimintavarmuutta.
Huom! Kaikki langattomat näppäimistöt ja hiiret sekä vanhat SD-kortit eivät välttämättä ole yhteensopivia Raspberry Pi:n kanssa. Lista testatuista laitteista löytyy täältä, kannattaa lukaista ennen kuin tilaa laitteen.
Lisäksi tietokone pitää jotenkin kytkeä televisioon tai monitoriin, eli tarvitset HDMI tai RCA-johdon kuvan siirtämistä varten (HDMI siirtää myös äänen). RCA-johtoa käytettäessä ääni pitää siirtää korvakuulokeulostulon kautta (3.5mm) vahvistimeen, televisioon tms.

Kuvan ja äänen siirtoa varten joko digitaalinen HDMI (vas.) tai analoginen 3.5mm plugilla varustettu stereo RCA-johto sekä yksittäinen RCA-johto analogiselle kuvalle. Joidenkin MAME-pelien kanssa voi äänien kanssa olla ongelmia käytettäessä analogista piuhaa.

Verkkoon kytkemistä varten on saatavilla oltava myös verkkopiuha tai USB-WLAN (langaton) palikka. Raspberry Pi -tietokone on kuoreton, periaatteessa pelkkä piirilevy, joka ei välttämättä tarvitse kotelointia, mutta jos haluat niin voit joko rakentaa kotelon itse tai hankkia valmiin. Omasta mielestäni itse rakennettu kotelo on aina hienompi, julkaisen myöhemmin tarkemmat speksit omasta VHS-kansiin rakennetusta kotelostani.
Tässä siis yhteenveto tarvittavista laitteista, ostokset voi tehdä vaikka Amazonissa, Suomalaisissa verkkokaupoissa hinnat yleensä hiukan korkeammat:
Yhteensä hintaa hankinnoille tulee 50-100e riippuen mistä ostat ja joudutko ostamaan kaikki komponentit vai onko käytössäsi jo näppiksiä, piuhoja yms. Seuraavaksi blogimerkinnäksi lähiaikoina tulee luultavasti asennusohjeet, joten pysykäähän kanavalla!
Kirjoittanut: klo    0 kommenttia